Yleensä pommiin nukkumista pidetään ikävänä ja ei-toivottuna asiana. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että tänään suorastaan ilahduin vahingossa saamistani kolme tuntia tavallista pidemmistä yöunista. Paitsi, että nukkuminen on tietenkin aina ihanaa, Snögön vieminen aamupissalle vähän ennen yhdeksää oli lähemmäs taianomainen kokemus. Oli yllättävän hiljaista. Toimistotyöläiset ja koululaiset olivat jo menneet ja aamuruuhka niiden mukana, mutta kotiäidit, iltavuorolaiset ja seniorit eivät olleet vielä heränneet tai ainakaan ehtineet ulos. Aurinko ei ollut oikeastaan vielä noussut, mutta kauempaa karanneet valonsäteet moninkertaistu lumessa. Ihan ku maa ois ollu valoisampi ku taivas.

Muutenkin mun päivä oli ihana... Lehdessä lupailtiin valkosta joulua, rakas ystävä palasi kuukausien jälkeen Suomeen ja kässän didaktiikka loppu. Mitä muuta sitä voi ihminen toivoa? Noo, sitä ainakin, että koira käyttäytyisi kunnolla tai edes joten kuten järkevästi turkkia hoidettaessa. Tästä tuli siis myös ensimmäinen päivä, jona Snögö todella koetteli mun hermoja. Miten kerrotaan koiralle, että sätkiminen ja uikuttaminen tekee turkinhoidosta sillekin paljon epämiellyttävämpää? (Ja raskaampaa! Neiti nukkuu parhaillaan poikkeuksellisen pitkiä päikkäreitä... Ja voisin itsekin tehdä samat.) Syy on tietenkin oikeasti kokonaan mun, yliarvioin Snögön tottumuksen trimmeriin ja jätin päivittäiset ajelut pois, ikävin seurauksin... Mutta kyllä tästä taas noustaan. Nyt Snögö on siistitty, ja oikeastaan episodin pahin kärsijä oli mun käsivarsi-raukka, joka joutui vähän väliä Snögön raapimisen kohteeksi.

Snögö pitää nimensä mukaisesti lumesta - siinä vain on se ongelma, että se on niin kylmää! Snögö on siis tehnyt varsin selväksi, että tämä kovempi pakkanen ei ole lainkaan sen mieleen ja niinpä olemme lyhentäneet "lenkkejämme" korttelinympärirundeista talonympärirundeihin... Tämä vaatii hieman kekseliäisyyttä, sillä mökki pitää juosta ympäri melkoisen monta kertaa ennen kuin Snögelin liikunnantarve täyttyy.. Mutta ainakin nyt ovat tyytyväisiä ne eräät kansalaiset, joiden mielestä olin eläinrääkkäjä viedessäni koirani ulos, kun elohopea oli painunut juuri ja juuri alle nollan... Sattuneesta syystä (syy on siis pakkanen, ei kyseiset tädit) olemme puuhailleet paljon yhdessä ja Snögö odottaakin nyt mielestäni ikäisekseen huomattavan kärsivällisesti. Nyt kun vielä päästäisiin vahvistamaan luoksetuloa ja muutenkin treenaamaan vapaanaolemista niin ei menisi kauaa ja Snögö olisi valmis valloittamaan niin agilityradat kuin näyttelykehätkin............Pohjat ainakin on aika kovat, sillä Freddystä tuli viikonlopun molempina päivinä junnuvoittaja! Onnea! (Ehkä siis siirrymmekin tästä treenailemaan-->)

Over and out.

Ps. Joku muukin on varmasti miettinyt, miksi ostaa turhia tavaroita(lahjoja ihmisille, joilla oikeasti on jo ihan kaikkea)kaikille muille, jotka myös pähkäilevät saman asian kanssa. Rahansa voi käyttää hirveän monella tavalla ja hyvääkin voi tehdä varsin usealla, mutta tässä kuitenkin yksi ehdotus.