Olenko ainut, jolta joulun lämpö ja valo on pehmentänyt pään?

Kirjoitin aatonaattona omasta mielestäni mitä erinomaisimman manifestin (jossa siis ei otettu kantaa yhtään mihinkään suuntaan, jeah) koskien joulukinkkua ja siihen liittyen teurassikojen oloja sikaloissa. Pupu kuitenkin pääsi pinkaisemaan pöksyyn, ja päätin olla julkaisematta kyseistä tekstiä ihan vain varmuuden välttämiseksi... en nimittäin ihan oikeasti halua pahoittaa yhdenkään possun- tai porkkananpurijan mieltä(ja ihan yhtä oikeasti en myöskään tahdo tulla kenenkään heistä lynkkaamaksi). Nyt kukaan ei siis koskaan saa tietää mitä aiheesta ajattelen. Vien salaisuuden mukanani hautaan muahahhaaa. ...Vakavasti ottaen, samaan kirjoitukseen olin liittänyt myös rauhallisen joulun toivotukset, ja niinpä jäivät nekin sitten välittämättä. Hyviä välipäiviä nyt kuitenkin kaikille!:)

Olemme Snögön kanssa majailleet vanhempieni luona tuosta edellä mainitusta aatonaatosta alkaen, mutta huomenna kutsunee koti ja ne ah-niin-korkeat tiskiläjät, jotka joku urpo jätti keskiviikkona haisemaan! Kyläilymme venähti hieman, sillä olen joutunut sompailemaan erinnäisten velvollisuuksien perässä vuoroin Vantaalla, vuoroin Kirkkonummella, (kuka idiootti onnistuu sotkemaan itsensä näin moneen soppaan jouluviikolla??) ja tämä sompailu on olennaisesti helpompaa täältä käsin. Täällä Snögöllä on seuraa ja minä... No, minä lainailen autoa.

Siiri ja Snögö tulevat edelleen (hermoja raastavan) hyvin toimeen keskenään. Suurin osa ajasta menee painimiseen, räksyttämiseen ja vetoleikkieihin. "Vetoleikki" tosin tarkoittaa perinteisen vetoleikin sijasta sitä, että Snögö raahautuu Siirin perässä hampaat tämän häntään upotettuina. Lisäksi nämä kaksi jouluhengetärtä näyttävät yhä edelleen meille esimerkkiä jakamisen riemusta: yhteisiä ovat niin vesikuppi, puruluu kuin nukkumapaikkakin. Kunnon rähinä on meinannut nousta vain kerran. Se tapahtui jouluaattona, kun Siiri nappasi pullan serkkuni kädestä ja Snögö kuvitteli pääsevänsä osingoille. Voitte vain kuvitella, kuinka äiskäni melkein vajosi maan alle nolostuksesta - tämä tapahtui nimittäin hänen anoppilassaan!

Latailen jouluisia kuvia, kunhan ensin pääsen kotiin. Nyt oma peti ja nukkumaan! Peace out, ja silleen.

Ps. Ihan hyvä, että Snögö ja Siiri tulevat toimeen keskenään. Joulupukki nimittäin ylitti itsensä (enkä nyt siis tarkoita veljeni lahjoittamaa kuuden litran satsia pepsi maxia, mikä sekin oli enemmän kuin päivän pelastus) ja lahjoitti mulle lentoliput Malagaan tammikuun ensimmäisenä. Snögö siis tulee tänne kyläilemään vielä viikoksi, ja meikäläinen viettää uutta vuotta lentokoneessa. (En tosin ole kovin innokas lentäjä. Voiko Finskin kone pudota, jos siihen osuu ilotulitusraketti?)

Pps. Laittakaa kalenteriin 26.12.2009. Löysin koirastani ensimmäisen takun!