Jee!!! Talvi on täällä! Nyt kun tulisi sitä lunta tosiaan...Olin henkisesti valmistautunut yhtälöön #pakkanen + pikkupennun heikompi lämmönsäätely = lenkit lyhenevät ja minä saan hoitaa ulkoilmasta nauttimisen muussa yhteydessä# mutta mitä vielä. Ei Snögöä ainakaan kylmyys tunnu häiritsevän. Sitäpaitsi maailma on jäätyessään on muuttunut vielä aiempaa mielenkiintoisemmaksi (lue: pureskeltavammaksi). Erityisen kiva oli se mun kengän pohjaan jäätynyt mutakökkäre jota oli kerrassaan ihanaa levittää ympäri kämppää...

Olen viime päivien aikana kokenut jonkin asteisen valaistumisen leikillä palkkaamisen suhteen. Snögöön on tullut sellaista liikettä ja intoa, että ensi kerralla taidan harkita kahdesti, ennen kuin alan pakkosyöttää koiralleni lihapullia... Valitettavasti tämä "valaistuminen" ei ainakaan vielä tarkoita ajoituksen onnistumista. Pelkään opettavani Snögölle sivulle tulon sijaan päätöntä poukkoilua, silmien pyörittelyä ja hölmöltä näyttämistä:) (Maahan meno tosin sujuu nyt joten kuten myös ilman käsimerkkiä. Tästä edistysaskeleesta olen todella iloinen.)

Karstaamista harjoittelemme pari, kolme kertaa päivässä lyhyissä pätkissä ja tirmmerikin on surissut suurin piirtein joka toinen päivä. Jälkimmäinen tosin on ollut lähinnä ääneen totuttelua ja paikallaan olon opettelua... Tänään illalla toivon pääseväni oikeasti vähän siistimään tuota nokkaa, ehkä parin tunnin paini Siirin kanssa ennen sitä tekisi Snögöstä hieman yhteistyökykyisemmän..?