Taisin höpöttää jotain "mamman pikku kullanmurun tassuista, joihin voi tulla pipi", kun ystäväni tokaisi: "Anna, sä yrität aina olla sellanen gängstä, mut oikeesti kääpiövillakoira - " (minä: "Jolla on vaaleanpunainen rusetti!") "- on sulle just oikea koira!" Tämä tapahtui pari päivää sitten. Silloin en vielä huolestunut katu-uskottavuuteni menettämisestä, sillä tosiasiahan on, että mä olen kovis... No, eilen vierailin jälleen kerran vanhemmillani, ja seuraavan keskustelun jälkeen alkoi jo vähän pelottaa:

Perheeni on jo lähes viikon ajan yrittänyt ratkaista kadonneen hiustenkuivaajan mysteeriä(voin muuten spoilata lopun ja paljastaa, että syyllinen on saletisti perheen pitkätukkaisin: pikkuveljeni). Koko kämppä on käännetty ylösalaisin pariinkin kertaan välillä ei-niin-sopuisissa-tunnelmissa (Tiedättehän kun teinitytön täytyy laittaa hiukset, koulu alkoi viisi minuuttia sitten ja kylppäri on varattu?), mutta rakkinetta ei vaan näy. Eilen perheen naisväen syyttävät katseet kääntyivät muhun.

sisko:"Anna ootsä vieny meijän föönin? Se on ihan varmasti sulla Vantaalla!"

mä: "En ole, mitä mä sillä tekisin? En mä käytä fööniä."

äiti: "Et sinä joo, mut Snögö käyttää!"

...Minunko puudelini muka neiti?

***

Prinsessaleikkien (lue: turkinhoito, voin vakuuttaa että todellisuudessa suurimmaksi osaksi melkoisen kaukana kuninkaallisesta elämästä...) ohella olemme ehtineet kuluneella viikolla mm. villakoirien pentutapaamiseen Konalaan ja (tänään aamulla) koirakoulu x:n pentukurssille.

Ensimmäinen oli erityisen mielenkiintoinen, koska Snögö on nyt parin viikon sisään alkanut vierastaa toisia koiria - siis muitakin, kuin Rouskumonsteria, joka luulee Snögöä vinkuleluksi. Tapaaminen meni kuitenkin ihan hauskoissa merkeissä, Snögeli on nimittäin ovelana lapsena keksinyt, että lähes jokaisen syli on avoinna söpölle pennulle, ja sylkyn suojista on sitten turvallista näykkiä isompia kavereita... Mäkin pääsin salakuuntelemaan itseäni vanhempien ja viisaampien mietteitä Snögöstä. ...Mulla tosin oli välillä lieviä vaikeuksia ymmärtää mistä puhutaan - siitäkin huolimatta, että tiedän villiksistä ihan kaiken ja että mun suhtautuminen mamman kultaan on täysin objektiivinen ja erittäin analyyttinen. Sen kuitenkin ymmärsin, että hammastilanne näyttää nyt oikein hyvältä... ja että turkin sävyä katsotaan uudestaan, kun Snögö on vähän isompi;)

Pentukurssista sitten... Jos ei lasketa supertyylikästä myöhästymistämme (Mun päänsisäinen navigaattorimme petti meidät... Siis tätähän ei ole tapahtunut koskaan aiemmin......!), kaikki meni oikein mainiosti. Lauantaisesta Konalan "häiriötreenistä" (lue: mä juoksin "jotain kiinnostavaa nähneen" Snögön perässä puol tuntia) viisastuneena olin varannut mukaani sekä lihapullia että nakkeja että vinkulelun että villasukan. Näitä mä sitten vuorottelin parhaillaan parin toiston välein... menestyksellä. Pienen alkujännityksen jälkeen Snögelin keskittyi niin hyvin, että mä pelästyin jo napanneeni pentutapaamisesta väärän koiran.

Tänään iltapäivällä on luvassa vielä pentuajan viimeinen rokotus (lompakkoni alkoi juuri itkeä onnesta), sekä mahdollinen pikavisiitti Konalaan. Muuten aiomme ottaa ilon irti kauniista ulkoiluilmasta, ja nukkua piiiitkä päikkärit.