Sinkkuelämä koiran kanssa on kuulemma mukavaa ja sujuvaa(Lähde Koirat-lehden viimeisin numero). Onnittelut heille. Meillä taas ajan jakaminen miehen ja koiran välillä on the riidanaihe. Musta on tullut aika hyvä tunnistamaan Kimin aion-saarnata-sulle-siitä-että-vietät-enemmän-aikaa-Snögön-kuin-mun-kanssa- ilmeen, ja se vastaavasti mun älä-nyt-taas-alota-siitä -ilmeen. Luulen, että meidän molempien elämä olisi olennaisesti helpompaa, jos mun ei jatkuvasti tarvitsisi puolustella (=keksiä puolusteluja) mun harrastusta.

Prologin luettuanne varmasti ymmärrätte, miksi putosin tuolilta hämmästyksestä/riemastuksesta saatuani murultani synttärilahjaksi Kennelliiton jäsenyyden. Saatteeksi sain hyvin painokkaalla äänellä lausutut sanat "Mä en sitten tue sun koiraharrastusta." (Muutenkin voisin kuvitella, että kaveripiirini on nyt hyväksynyt Snögön: tämän vuoden saalis nimittäin oli edellisen lisäksi vinkulelu, puruluita ja koirankeksejä.)

Ahkerana opiskelijana (luennoilla käydessäni kavereiden kommentit ovat luokkaa "Ai sä opiskelet täällä vielä?") päätin pyhittää TALVILOMAVIIKON (äänessäni ei ole häivähdystäkään katkeruutta sen johdosta, että muu perheeni viettää hiihtolomaa Oloksella sillä aikaa kun minä hikoilen ah-niin-ihanaa arkea osana tiedeyhteisöä) opiskelulle. Olen siis järjestänyt kaikki kesän valokuvat ja suunnitellut ensi kesän seikkailuja, viettänyt kaksi pitkän linjan illallista tyttöjen kanssa, lukenut sen Rugaasin kirjan, nyppinyt Siirin... Mikä toiminnantäyteinen viikko!