Torstaina ei agilitya. Olin viime aikoina kiinnittänyt huomiota merkkeihin, joiden perusteella ajattelin, että voisi ehkä teoriassa olla mahdollista, että koirallani saattaisi olla jossain vaiheessa alkamassa ensimmäinen juoksu. Torstaina päätin, että kyseinen treeni ei ole vahinkoastumisen arvoinen, joten jäin kotiin tarkkailemaan tilannetta. No, ihan omianihan mä kuvittelin, ei Snögöllä mitään juoksua ole. Ehkä mä vaan toivoin.. Ja tavallaan musta olisi jo aikakin. Snögö on nyt 7 kk, Siiri oli 4 kk kun siitä "tuli nainen"....  "Siiristä tuli nainen" ilmaisu on muuten peräisin siitä, kun eräs naispuolinen sukulaiseni kertoi meikäläisin ylppäreissä toiselle sukulaisnaiselle (jonka valkoisella hameenhelmalla Siiri silloin istui), että Siirillä oli hetki sitten alkanut juoksu....................

Perjantaina ja lauantaina vein Snögön vanhemmilleni, jotta mä sain lukea rauhassa (lue: juoruilla siskon kanssa) sillä aikaa kun koirat leikkivät pihalla. Snögö sai taas kunnon annoksen sosiaalistamista (lue: traumoja), kun naapurin "hieman isommat" urokset Jekku (sekarotuinen sakemanni) ja Osku (sekarotuinen leonbergi) kävivät moikkaamassa. Snögö tervehti molempia juoksemalla häntä koipien välissä vastakkaiseen suuntaan korviavihlovasti kirkuen.

Perjantaina kävimme myös siskon ja koirien kanssa tekemässä pari omaa jälkeä lähimaastoon. Reissu oli kiva vaikka säässä olisi ollut vähän toivomisen varaa. (Taivaalta satoi koko parituntisen jotain hyvin kylmää ja hyvin epämääräistä.) Siiri oli hyvä niin kuin viimeksikin, joskin välillä sen reitinvalinnat olivat niin kummallisia, että siskolla meinasi loppua usko kesken. Näköjään se kuitenkin tiesi mitä teki, emmekä me joutuneet Snögön kanssa värjöttelemään märässä sammalikossa kuin himpan liian kauan. Snögö taas... No, Snögö on Snögö. Pari kertaa se eksyi jäljeltä tai unohti mitä se oli tekemässä (saatoin melkein nähdä, kuinka vieterimarakatti sen pään sisässä isku lautasia yhteen). Pienellä rohkaisemisella se lähti nopeasti uudelleen jäljelle. Ehkä tästä vielä jotain tulee.

Lauantaina puolestaan pyörähdimme Latokaskessa treenailemassa PetExpon tokoesitystä varten. Esitys olisi mennyt oikein hyvin, jos maassa ei olisi ollut lunta. Edellisellä kerralla ongelmana oli pimeys, sitä edellisellä kerralla muistaakseni tuuli... No, onneksi messarissa saamme esiintyä rauhallisissa ja täysin häiriöttömissä oloissa.

Tänään oli vuorossa match show Veikkolassa. Heräsin "vain" kaksi tuntia myöhässä, mutta ehdin kuitenkin laittaa Snögön turkin niin hyvin kuin osasin. Palaute ei ollut ehkä ihan parasta mahdollista, mutta ainakin mä yritin. Oli sitäpaitsi hyvä saada palautetta vastapestystä koirasta. Nyt tiedän, mihin kiinnitän huomiota ensi kerralla. (Olisitte muuten nähnyt, kun Lotta pesi ja föönasi Snögön viime viikolla! Kukaan meistä ei olisi tunnistanut Snögö alias mäyräprinsessaa.)

Kehässä Snögö käyttäytyi mahtavasti. Se seurasi tavalla, josta mä en todellakaan tiedä mistä se on sen oppinut. Seistessäkin peppu tipahti maahan vain kerran. (Mä olin pelännyt, että se hengailisi peppu/vatsa maahan liimattuna koko päivän, sillä olimme taktisesti treenailleet istumista ja maahanmenoa koko edellisen illan.) Pöydälläkin Snögö seisoi oikein nätisti (tai no, ainakin se seisoi) ja tervehti tuomaria iloisesti nuolemalla. Mä sen sijaan taas törttöilin (seisoin väärässä paikassa ja pidin väärästä paikasta kiinni), mutta sillä ei oikeastaan ole niin suurta merkitystä, mulla kun ei ole mikäänlaista aikomusta ruveta handleriksi. Tärkeämpää on, että Snögö saa treeniä ja mukavia kokemuksia kopeloinnista. :) Kaiken kaikkiaan Snögeli oli niin mainio (mähän en siis ole puolueellinen), että olin kieltämättä hieman pettynyt kun saimme tyytyä siniseen nauhaan. Sinisten kehän veimme, ja pääsimmekin sitten treenaamaan kaikkein tärkeintä eli palkintokuvissa poseeraamista. ;)

BIS-kehä (joka olisin missanut, ellei mulle olisi tultu erikseen kertomaan siitä) menikin sitten pyllistellessä. (Siis Snögö pyllisteli, en minä, HEH HEH.) Minä olin nälkäinen ja Snögö  väsynyt, joten emme pystyneet antamaan itsestämme ihan sitä parasta... Mä olin kuitenkin tähän suoritukseen kaikista eniten tyytyväinen, sillä kerrankin tajusin tekeväni jotain väärin. Asiaan tietenkin saattoivat vaikuttaa coachin neuvot. ;) No, sentään ymmärsin kyseiset neuvot. Ehkä mä alan oppia?

Muista mukanaolijoista Lotta sijoittui Big D:n kanssa toiseksi Lapsi ja koira-kisassa ja Yael ja Windy olivat myöskin toisia isoissa pennuissa. Ella ja Juniorkin nappasivat punaisen nauhan. Napsin muista osallistujista hauskoja kuvia, mutta valitettavasti ne kaikki tuli otettua sellaisesta näkökulmasta, että niissä korostuivat tietyt ruumiinosat vähän ikävästi. Ehkä tällä kertaa jätän julkaisematta.