Maanantaina oli jotain... Iltatokoa, varmaan? Jos olin niin väsynyt, etten edes muista treenanneeni, se varmaan kertoo kaiken olennaisen harjoituksen tasosta.

***

Tiistaina oli näyttelytreenit. Sain ekaa kertaa myös positiivista palautetta (en enää laske "Hyvä yritys!":tä positiiviseksi palautteeksi), ja kieltämättä se tuntui tosi kivalta, vaikka en pidäkään näyttelyitä niin kovin... no, mielenkiintoisina. Jatkamme snögönkuristamisharjoituksilla. (...tarkoittaa siis sitä, että totutan Snögöä - ja itseäni - seisottamiseen. Musta tuntuu, että en osaa oikeita otteita, minkä vuoksi pelkään koko ajan kuristavani sen ja voitte kuvitella, miten mun epävarmuus sitten heijastuu koiraan... Snögö näyttää suurimmaksi osaksi siltä, että sitä vähintäänkin kuristetaan.) Näyttelytreenien jälkeen ajelin suoraan Navalan agilitykentälle, jossa pörräsimme siskon ja koirien kanssa melkein tunnin. Kaksi aitaa suoraan sujuu aika hyvin molemmilta puolilta, seuraavaksi tarkoitus olisi ottaa vähän etäisyyttä ja (apua) kokeilla paikaltaan ohjaamista. Tämä oli taas yksi niistä masentavista päivistä, jolloin ajattelin, etten ikinä kykene opettamaan koiralleni riittävästi tässä harrastuksessa tarvittavaa tottelevaisuutta.

***

Keskiviikkona oli epäviralliset agilitykisat Ojangossa. Alun perin ajatus oli, että olisin osallistunut mölleihin Bichon kanssa tai kisaaviin (...) Niinan kanssa, mutta lopulta mun oli tunnustettava, että niin paljon kuin itseni nolaamisesta nautinkin, niin en ole kuitenkaan valmis maksamaan julkisesta nöyryytyksestä. Päätös oli ihan hyvä, sillä vaikka eniron mukaan meiltä Ojankoon ajaa 16 minuuttia, niin mun kartanlukutaidoilla matkaan meni lähes 1,5 tuntia. Olisin siis missannut paitsi ilmoittautumisen, myös ekan startin. No, ainakin tuli Hakunila ja Jakomäki tutuiksi.

Kuvaajan hommien välissä (kuvia piti napsia kolmella kameralla ja yhdellä videokameralla, ja kuvattaviakin oli vain Yael, Lotta, Jessica, Palma ja Ella, joista kolme ensimmäistä vielä kisasivat useammalla koiralla/useammassa luokassa) kipaisin aina silloin tällöin treenaamaan keppejä. Snögö osaa nyt mennä kepit niin, että mun ei tarvitse näyttää sille jokaista väliä kädellä. Seuraavaksi olisi ilmeisesti tarkoitus suoristaa selkä ja ottaa vähän etäisyyttä.

Ojangossa on muuten aika hienot baanat. Epäröin aika pitkään AGRY:n HSKH:n välillä, mutta HSKH taisi just voittaa.

***

Torstaiaamuna heräsin maailmanlopun kurkkukipuun. Olisi ehkä kannattanut kuunnella Yael-äitiä ja pitää kaulaliinaa edellisenä iltana... Kurkkukipu on mielestäni kaikista maailman pikkuvaivoista raivostuttavin. Mitä oikeasti pitää tehdä, kun kurkku on niin kipeä, että nieleminen sattuu (antaa kuolan valua leukaa pitkin?) ja niin ärtynyt, että kurkkupastillien imeskeleminen yskittää ja/tai oksettaa? Kaiken huipuksi olin lupautunut sijaistamaan torstaiksi, ja luvassa oli kaksi tuntia musiikkia. Toivottavasti sijaistamani opettaja joko harjoittelee kyseisiä lauluja uudelleen luokkansa kanssa, tai hyväksyy sen, että lapset laulavat Suvivirren kevätjuhlassa mun mallin mukaisesti raakkuen kuin korppikotkat.

Illalla ajelin vanhempieni luokse sairastamaan (eli tartuttamaan muut). Myös perjantain vietin enempi vähempi siellä. On aina mukavampaa olla kipeä ja kiukkuinen, kun on joku jolle valittaa. Ja sitä paitsi koirat saivat leikkiä keskenään.

***

Viikonloppuna PetExpo tattadaa! Me (Yael, Lotta, Ella ja Niina) edustimme City-Puudeleista tokoesityksellä, jonka teimme kahdesti kumpanakin päivänä. Esitykset olisivat toki voineet mennä paremminkin, mutta ennen kaikea ne olisivat voineet mennä erittäin paljon huonomminkin. Ensimmäisellä kerralla Snögö hieman pelästyi yleisöä, muut koirat eivät olleet moksiskaan. Snögökin rauhottui seuraaviin esityksiin(lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen), ja loput sählingit johtuivatkin puhtaasti mun hermostuneesta sähellyksestä. Snäögö tosi ihan itse kruunasi viimeisen esityksen lirauttamalla isot pissat keskelle kenttää noin puoli minuuttia ennen esityksen alkua - ja täsmälleen sillä hetkellä, kun televisiokamerat olivat saapuneet paikalle ja alkoivat kuvata.

 

Tokoesitystä ennen oli City-Puudelien villakoiraparaati ja Yaelin ja Rouskun koiratanssiesitys. Videot tokosta ja koiratanssista löytyy Mirjan blogista

Tein messuilla muutaman loistavan leluhankinnan (osan Siiri tuhosi jo ensimmäisenä iltana), ja lisäksi mukaan oli tarttua pikkukoiran sadehaalari, jälkivaljaat ja koiranrattaat. Kaikki nuo ovat ostoslistalla tulevaisuudessa. mutta olen ihan tyytyväinen, että armahdin lompakkoni tällä kertaa. Luulen, että on viisaampaa hankkia nuo ajan mittaan ja tarpeellisuusjärjestyksessä. Ehkä jostain jopa löytyisi kätytetyt koiranrattaat? Lisäksi näytteilleasettajat neuvoivat, mistä kyseisiä tuotteita kannattaa metsästää jatkossa.

Messujen parasta antia olivatkin mielestäni lapset (joita oli suhteellisen runsaasti, sillä meneillään oli samaan aikaan lapsimessut). Useat lapset olivat todella innokkaita paijaamaan söpöjä villiksiämme, ja mä tarjosin Snögöä sylikoiran virkaan minkä kerkesin. Osasyy oli se, että Snögö on pentuna ehkä porukkamme uteliain ja innokkain, mutta ennen kaikkea siksi, että haluan käyttää hyväksi kaikki mahdollisuudet Snögön ja lasten tapaamisiin, omassa lähipiirissä kun ei pikkulapsia juuri ole.

Toiseksi parasta messuilla oli eksoottiset eläimet, joista sain paljon ideoita lemmikkihankintoihin, joilla järkyttää vanhan äiti-muorini mielenrauhaa. Snögö kun ei lopuin viimein aiheuttanut vanhemmilleni ollenkaan niin paljon harmaita hiuksia, kuin olin odottanut.