Aloitetaan… Siitä mihin jäätiin. Tanska. Jos kuulut siihen ihmisjoukkoon(johon suuri osa ystävistäni tuntuu kuuluvan), joka suhtautuu varauksella koiranäyttelyihin ja lapsimissikisoihin, en suosittele aloittamaan koiranäyttely-slash-penkkiurheilu-uraasi Maailman Voittaja- näyttelystä (miten ikinä oikeaoppisesti kirjoitetaankaan).  

 
Etukäteen minulle kerrottiin, että tulisin näkemään ja oppimaan paljon uutta. Ja näinhän se oli. Voin vakuuttaa, että näin paljon kauniita koiria ja tyylikkäitä handlereita, mutta kumpikaan näistä ei ehkä nouse henkilökohtaisella must see before dying-listallani mitenkään järisyttävän korkealle. Lisäksi opin, että ihmisiä on tämänkin harrastuksen piirissä todella monenlaisia.
Vakavasti ottaen. Tunnelma pirskeissä oli ihan kiva. Ilmassa leijui (hiuslakan lisäksi) sellaista glamouria, johon en ole suomalaisissa näyttelyissä törmännyt. Kontrasti Järvenpään mutakehän ja kaatosateen sekä Herningin jakkupukujen ja kuohuviinipullojen välillä oli… no, huomattava. Ja koiria oli tietenkin paljon.
***
PERJANTAI
Näyttelyä edeltävänä päivänä ehdimme harrastaa himpan muutakin kuin pesemistä ja föönaamista. Kävimme kiertelemässä "kaupungilla" (Vejlessä asuu mitä ilmeisimmin ainoastaan suomalaisia koiranäyttelyharrastajia). Lisäksi vierailimme Skaerup Zoossa hakemassa vaihtelua hieman koirapainotteiseen viikonloppuumme... Jos mun opettajanurani jostain syystä kariutuu, mä muutan maalle ja perustan oman eläintarhan! Tosin mun eläintarhassa eläimet juoksevat vapaana (terveisiä Itä-Suomeen, susiongelma on ratkaistu: Annan gorillat syövät ne!), sillä vaikka eläimet olivat suloisia, niiden olemus kertoi vähän turhan paljon niiden onnellisuudesta…
 
Suunnittelin, että seuraavalla reissullani Tanskaan adoptoin ainakin seuraavat eläimet...
(nää ankat oli kyllä vähän pelottavia)
...Yael varmaan adoptoi vuohet...
...ja Snögö kadonneen esi-isänsä:
***
LAUANTAI
Rakastan aikaisia herätyksiä, kiirettä, harmautta ja kylmiä messuhalleja. Aamu oli siis ihana.
Pääsimme kuitenkin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja Snögökin pääsi mittauksen jälkeen siirtymään toyvillakoirista kääpiöihin.
Kääpiövillakoiria mu/ru/va: nyörivillakoira ja... kakaduvillakoiria?:D
Kaikki villakoiratkehät olivat samassa hallissa. Aika paljon villakoiria siis. Ja aika paljon hiuslakkaa.
Meidän koiristamme (Rousku, Freddy ja Snögö)kaikki selvisivät odotuksiin nähden oikein hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon, että jännitys oli pistänyt koirien vatsat… no, toimimaan. Kaikkein parhaiten selvisin kuitenkin minä, joka onnistuin viime hetken ramppikuumeeseen vedoten välttämään kehään menemisen. Kaikki kääpiövillakoirat olivat samassa kehässä, joten Yael ehti esittämään sekä Snögön että Rouskun. Jälkeenpäin Yael kysyi harmittiko mua, että niin iso kokemus jäi nyt multa väliin. Totta puhuen eniten mua harmitti, että olin sullonut itseni aamulla jakkupukuun ihan turhaan.
Snögelibögeli liekeissä
Omien kehien jälkeen kiertelimme katselemassa toisia kehiä, MM-tokoa ja messuhalliin pystytettyjä kojuja... Olin ajatellut shopata itselleni ja Snögölle jotain kivaa, mutta tarjonnan nähtyäni...
Juoksumatto koiralle
Tällasen käyttäminen luolakoirien pennuilla on varmaan ihan perusteltua... Ja käytännöllistä, jos miettii puhtaanapitoa ja pentujen pidätyskykyä...
***
SUNNUNTAI
Miten sä vietit sun jussin? Mä olin 12 tuntia Billundin lentokentällä matkalaukkujen ja pidätyskyvyttömän koiranpennun kanssa...
Logistista syistä mun kyyti lentokentälle saapui AAMUkahdeksalta, kun lento lähti ILTAkahdeksalta. Siinä mä sitten hengasin: koiran kanssa ei ollut asiaa lentokentän kahviloihin, eikä kymmenen kilometrin säteellä kentästä ollut mitään... Paitsi Legoland. Niinpä minä, koira ja matkalaukut lähdimme tallustamaan kohti huvipuistoa... Vajaata tuntia myöhemmin saavuimme palikkamaan porteille todetaksemme, että
a) kello oli niin vähän, ettei puisto ollut vielä auennut siltä päivältä
b) koiria ei saanut viedä Legolandiin
c) mulla ei ollut rahaa pääsylippuun
...että näin. Takaisin kentälle siis.
***
MAANANTAIN VASTAINEN YÖ
Saara tuli hakemaan, ja pääsimme porukoille yökyläilemään. Vierassängyllä minua odotti t-paita ja äidin viesti: "Mun oli pakko ostaa sulle tää, kun tässä oli Snögön kuva."
***
Ps. Niille, jotka kehtasivat epäillä: Snögö oli iästään ja hörhöydestään huolimatta erinomainen lentokonematkustaja ja hotellivieras. Totuuden nimessä myönnettäköön kuitenkin, että usean välilaskun ja yhtä usean ”pikku vahingon” (kuka idiootti pinnoitti Riga Airportin käytävät kokolattiamatolla?!) jälkeen päätin luovuttaa ja olla välittämättä kummeksuvista katseista, joita keräsin paluumatkalla (klo 02:00) kansanvälisten lentojen terminaalissa… Ainakin osaan nyt sanoa ”Does your dog have diapers?” tosi monella kielellä.