Jälkitreeni meni päin seiniä ja olisin voinut... No, olin aika harmissani. On ymmärrettävää, että treenitauko näkyy, mutta kun Snögöllä ei tuntunut olevan aavistustakaan mitä olimme tekemässä, eikä sen puoleen pätkän vertaa kiinnostusta ottaa asiasta selvää. Täytyypi ottaa pari askelta taakse päin ja tehdä helpompia jälkiä. Onneksi Siiri meni kuitenkin hyvin.

Seuraavana aamuna olin edelleen harmissani, mutta katsellessani Snögöä aamupissalla tulin siihen tulokseen, että mulla on suurempiakin huolenaiheita (koirani mielenterveys) kuin huonosti menneet treenit... Snögö, "koira, joka ei osaa haukkua", jatkoi tätä ehkä parisenkymmentä minuuttia:
 
 
Ja kun tuolla aidan takana ei oikeasti ollut yhtään mitään. Lopulta Snögeli "rauhoittui" löydettyään jotain kiinnostavampaa:
 
…että näin.
***
2.10.2010 TÄTÄ ON ODOTETTU: Snögöllä alkoi juoksu. :) Olin riemuissani ihan jo senkin takia, että nyt mulla oli erinomainen (teko)syy, miksi treenit meni niin huonosti. Hormonit, tiedättehän...
Aloin heti haaveilla pienistä Snögö-vauvoista. :)
***
Isä haaveilee lintukoiran hankkimisesta, ja mä olen tietenkin ihan innossani ajatuksesta, että pääsisin kouluttamaan metsästyskoiraa... Harmi, että isä haluaa seisojan, ylösajava meillä olisi jo...
 
Ps. Ihan oikeasti jos joku osaa vinkata ihmisiä, joihin kannattaisi tutustua lintukoira-asian tiimolta niin mulle saa kertoa. :)