Aurinko suvaitsi paistaa pienen hetken, joten suuntasimme tokokentälle.

Saara ja Siiri hioivat seisomaan nousemista (masentavaa, koskakohan jotain mun ja Snögön tekemistä voi kuvailla ”hiomiseksi”?). Sekä Siiri että Snögeli olivat aiemmin oppineet seisomaan ”etukautta”, mutta Sirpukka on pikku hiljaa oppinut käyttämään takajalkojaan. Snögö taas… Niin no niin. Ei niin, etteikö meillä olisi ollut aivan tarpeeksi tekemistä, kun aloitimme seuraamisen alusta. (Snögö jää jättöliikkeissä kummallisiin asentoihin. Sain vinkin, että vika voisi olla surkeassa seuraamisessa: neiti tekee kauniin perusasennon aluksi ja lopuksi, mutta se, mitä siinä välissä tapahtuu…) Seuraamisharjoituksia siis: yksi askel, kaksi askelta… ja alusta.

Muutaman harjoitusjakson jälkeen oli tapahtunut selvää edistymistä, ja innoissani siirryin testaamaan opittua viereiselle nurtsille… ja niin lakkasi koira toimimasta. Perusasennon sijasta Snögö tarjosi kaikkea (myös kierimistä, mitä sen ei pitänyt vielä edes osata!) – paitsi perusasentoa. Hetken hämmästeltyäni tajusin: ONHAN SE NYT HERRAN JESTAS PELOTTAVAA YRITTÄÄ TULLA SIVULLE, KUN MAMMAN JALAN VIERESSÄ HEILUU NELKEIN KYMMENSENTTINEN VOIKUKKA! Niin. Sama on tapahtunut aiemmin myös mm. muovituolien, vaatekaapin oven ja kaivonkannen kanssa. Jälkimmäisen vielä ymmärtäisin, jos kyseessä olisi pelottava kansi isoine reikineen ja koiranruippana pienine tassuineen, mutta umpinainen kansi? Tai voikukka?!

Niinpä niin. Treenin jälkeen meillä kummallakin oli josa ka tapauksessa vielä ylimääräistä energiaa, joten aloin opettaa Snögölle kierimistä. Aluksi naksuttelin sen kyljelleen, mutta sitten kyllästyin, ja houkuttelin sen kierähtämään ympäri. Kolmen toiston jälkeen muruseni tajusi jutun jujun. Seuraavana päivänä häivytin käsiliikkeen, ja nyt koirani kierii käskystä. Lallalalaaa SNÖGÖ ON NIIIN FIKSU! (Okei, oikeasti se menee käskystä rivakasti kyljelleen, mutta sitten se jää heiluttelemaan häntäänsä ja möyrimään mitä kummallisimpiin asentoihin ennen kuin se suostuu pyörähtämään ympäri. Tulkinta A: Snögeli on ihan liian fiksu ja laiska tehdäkseen ”vapaaehtoisesti” mitään niin vaivalloista kuin kieriminen. Vaihtoehtoinen tulkinta B: sheippaaminen on oikeasti tehokkaampi koulutuskeino kuin houkutteleminen. Lukitsen vaihtoehdon A, koska mieluummin inhimillistän koiraani kuin kuuntelen asiantuntijoita;). )