Joku joskus jossain taisi sanoa jotain sen suuntaista, että "borderit ovat energisiä eläimiä, sekä niiden aivot että lihakset janoavat jatkuvaa tekemistä. Parasta aktivointia borderille on kuitenkin se, että se saa osallistua perheensä jokapäiväisiin arkitouhuihin." Ja niinpä energiaa pursuva Siiri päätti auttaa meitä mansikkarahkan tekemisessä:

...ja täytyyhän ahkeran apulaisen saada pieni palkkiokin:

 

Koska Siirillä, toisin kuin Snögöllä (ja mulla!), näytti olevan ylimääräistä energiaa, suuntasimme agilitykentälle. Tarkoitus oli, että sisko ja Siiri treenaisivat ja minä ja Snögö ottaisimme kuvia ja huutelesimme asiantuntevia neuvoja... Mutta kun kerran paikalle päästiin, niin pakkohan sitä oli kokeilla.

Palkkaamistakin voi vissiin harjotella... Siirille lelu on paras mahdollinen palkka, Snögö menee leluista ihan ylikierroksille.

 

Edellisestä vierailustamme agikentälle oli ehtinyt vierähtää jo tovi, joten ajattelin että parissa hypyssä rimat maassa on makustelua meille ihan kylliksi. Snögö kuitenkin hieman innostui, joten jatkoimme fiilistelyä puomilla ja lyhyillä kepeillä. Snögö meni paljon paremmin, kuin mitä mä olin tiennyt sen osaavan ja PALJON paremmin, kuin mitä mä olisin odottanut näin pitkän tauon jälkeen... Kaikkein suurin yllätys oli, kun Snögö hetkeksi vapaaksi päästyään suuntasi suoraan A-esteelle. Mun kaikkea pelkäävä koira (jonka kanssa siis ko. estettä ei ole koskaan harjoiteltu), suoritti korkean ja pelottavaa ääntä pitävän A:n vauhdilla ja häntä heiluen?!

Tuli vähän sellainen olo, että jos mun rakas vauvani tykkää agilitysta noin paljon, niin munkin täytyy varmaan alkaa tykätä. :)

 

Siiri lähdössä vähän erilaisella innolla kuin Snögö.

 

Puomilla taas Snögön vauhti oli kovempi.

 

Muahahhaaa possu-Siiri! >:D