Vietin eilisaamun surffailen ja etsien meille treenipaikkaa. Keskiviikot ja sunnuntait on näillä näkymin varattu Siirin kanssa harrastamiselle, mutta onneksi viikossa on seitsemän päivää. Tosin... jos olisin viisas, laskisin, että mahdollisia treeni-iltoja on viikossa viisi miinus keskiviikko = viikonloput vapautuisivat a) kisoille b) duunikeikoille c) muulle elämälle as if mulla sellaista olisi. No, onneksi mä en ole kovin viisas. :) Laitoin muutaman sähköpostin. Toivotaan, että jokin paikka aukeaa, ja pääsen vihjailemaan äidille ja isälle, että toivoisin joululahjaksi treenikautta (myös) Snögön kanssa...

Ankarassa dataamisessa oli se huono puoli, että mulle iski hirveä tarve päästä tekemään jotain hetinyt. Snögö on ollut poissa tänään jo kaksi viikkoa, MÄ EN KESTÄ. Enää kaksi kuukautta jäljellä... Pahinta poltetta lievittääkseni koukkasin autonhakumatkalla Navalaan katsomaan Vekoran kisoja (ja kastumaan läpimäräksi, täytyy varmaan kirjoittaa julgubbelle myös uudesta sadetakista.) Voin kertoa, ettei toisten koirien näkeminen helpottanut ikävää ollenkaan. Pöh. Oli silti kiva jutella Mirjan ja Yaelin kanssa ja kuulla Snögön ja pentujen kuulumisia. :)

Snögön maito on alkanut pikkuhiljaa nousta, ja pennut ovat tyytyväisiä. Takana oli ensimmäinen todella nukuttu yö ja reipas painonnousu: 3. päivän painot olivat 185 ja 242. Pennut saivat kovasti kehuja: pienempi on kaunis ja luonteeltaan rauhallinen ja tasapainoinen, isompi taas temperamenttinen ja motorisesti lahjakas. Isomman mielestä esteet on tehty ylitettäviksi, ja se oli jo lähtenyt ensimmäiselle karkumatkalleen ja piiloutunut verhon taakse. Aika hyvin pennulta, joka on vielä niin pieni, että sen voisi odottaa makaavan tissin vieressä vielä seuraavat pari viikkoa...

Ihania lapsia siis, ovat selvästi tulleet äitiinsä. ;) Yritän tänään napata surkealla pokkarillani pari kuvaa pikkuperheestä. Siihen asti kuvia voi käydä kurkkimassa osoitteessa www.ovitz.vuodatus.net