...mutta lunta ei vaan näy! :'( Pidän talvesta ja lumesta(mistäköhän koirani nimi?) ja elän edelleenkin uskossa, että huomenna aamulla talvi on alkanut ja maa peittynyt valkoiseen...

Olen aiemmin touhuillut lähinnä terrierien kanssa, ja vaikka tiesinkin nyt odottaa jotain varsin erilaista, yllätyn silti säännöllisesti pienistä asioista, joita havaitsen Snögön käytöksessä ja luonteessa. (Mikä sitten oikeasti johtuu rodusta, mikä yksilöllisistä eroista? Sen kun tietäisi. Kolmen eri rotuisen koiran perusteella tuskin kannattaa tehdä mitään kovin kattavia analyysejä yhtään minkään rodun piirteistä...) Joka tapauksessa Snögön käytöksessä on jotain sellaista hillittyä tai pohdiskelevaa (jos näitä sanoja alle 3kk:n ikäisestä pennusta voi käyttää), jota en ole nähnyt aiemmissa koirissani. Esimerkiksi: Snögö menee enempi vähempi hepuliin haistaessaan esille otetut lihapullat; se on oppinut, että seuraavaksi temppuillaan. Valitettavasti meidän (toimiva) yhteispeli tyssää tähän. Kun Snögö on äkännyt lihiksen murun mun kädessä, mä saan alkaa valmistautua ainakin minuutin mittaisen odottamiseen. Ihan sama mitä mä sanon tai teen, Snögö tuijottaa ääneti ja värähtämättä mun kättä! Siinä vaiheessa kun se ensimmäisen kerran taas liikahtaa, Siiri olisi luultavasti hyppinyt, haukkunut, ryöminyt, juossut muutaman kerran talon ympäri ja heittänyt siinä sivussa pari kuperkeikkaa... Tekisi mieleni sanoa, että Snögöllä taitaa leikata vähän hitaasti, mutta totta puhuakseni en ole erityisen varma myöskään oman hännän jahtaamisen tarkoituksenmukaisuudesta silloin, kun tavoitteena on saada lihapulla...

Vaikka tämä hidastelu sai mut aluksi repimään hiuksia päästäni (varsinkin kun se on mennyttä aina tasan sillä hetkellä, kun olisi tarkoitus harjoitella karstattavana olemista tai ihan vain ODOTTAMISTA), siitä on myös paljon iloa: Snögö on toistaiseksi ollut mitä ihanin auto- ja bussimatkustaja. Erityisesti jälkimmäinen on ollut iloinen yllätys autottomalle opiskelijalle...

Ps. Snögö istuu ja makaa nyt käskystä... Mistään suoriusvarmuudesta tosin ei puhuta vielä pitkään, pitkään aikaan. Sen sijaan muutamaan kertaan Snögö on suostunut istumaan tai makaamaan paikallaan jopa niin kauan, että olen saanut kaivettua kameran esiin. Aika hyvin tämän ikäiseltä vauvalta!