JEEEE!!! LUNTALUNTALUNTA! Päätin hetkeksi haudata haaveeni muutosta Rovaniemelle ja säntäsin korviin asti toppautuneena ulos. Snögökin viihtyy taas pihalla, kun pakkanen ei enää lähentele ennätyslukemia.

Täytyy myöntää, että paantuneena ilmastokyynikkona en olisi uskonut pääseväni näkemään, kun koirani kahlaa kaulaansa myöten lumessa. Onneksi olin väärässä. Ulkona on nyt niin kaunista, etten tahtoisi mennä ollenkaan nukkumaan. "Onneksi" unettomia öitä lienee luvassa joka tapauksessa. Rakkaitteni joululahjat valmistuvat sitä vauhtia, etten tiedä ehdinkö nukkua ennen jouluaattoa... (Ja mä kun niin kuvitteli päässeeni yli joululahjastressistä... No, matka kohti valaistumista jatkuu.)

 

Lumileikkien ohella viime päivien kova sana on ollut tietenkin Salon Annan pakkohoito:

Muumien merileijona joutui taikurin hattuun ja muuttui pikku ötökäksi. :(

 

Valmis! Palkkio: Tapa possu.

 

Olen viikon verran miettinyt, miksi mun musta villakoirani näyttää aina päivän aikana muuttuvan harmaaksi... Eli miksi se on tosi pölyinen. En siis todellakaan ole mikään kodinhengetär näissä siivousasioissa (Yael:"Joo, sä oot kyl tosi ällöttävä."), mutta mielestäni olen pitänyt oman pikku pesäni hyvinkin inhimillisessä kunnossa, ja varsikin nyt kuluneella viikolla olen sattuneesta syystä imuroinut lähes päivittäin.

Jos en olisi lintsannut tai nukunnut kaikkia fyssan tunteja (please don't tell mama) tai jos muuten vain käyttäisin päätäni, olisin varmaan aika nopeasti hoksannut, että kyse on pakkasesta. Ilma on ollut niin kuiva, että Snögön turkki on muuttunut staattiseksi luomumopiksi, joka sähköä rätisten imee itseensä kaiken pölyn kun vauveli peuhaa lattialla. Mikäs siinä. Onneksi kuitenkin pakkanen näyttäisi olevan hellittämässä niin, että mä voin lopettaa siivoamisen;)

 

...Vielä ennen vetäytymistäni kahdeksan tunnin talviunilleni haluaisin todeta, että olen tällä viikolla saanut päätökseen peräti ensimmäisen lukukauteni osana kunnianarvoisaa tiedeyhteisöä(read:Helsingin yliopisto. Voitte vapaasti itse päätellä, kuinka paljon äskeisessä luonnehdinnassa oli ironiaa). Syksyn tärkein (read:ainoa) oppi on ollut, että ratkaisu kaikkiin ongelmiisi on REFLEKTIO. Niinpä suosittelen kaikille itseironiakykyisille ja huumorintajuisille(arvioit itseäsi omalla vastuullasi) itsereflektiota Orpojen koirien muodossa. Kyseessä on siis Pasila-sarjan jakso, joka löytyy esimerkiksi YouTubesta hakusanalla " Pasila Orvot koirat". Itse ainakin tunnistin paitsi itseni, myös siskoni, äitini ja aika monta kaveriani. On se jännä!