Olin tiistaina siskon apuna Siirin agilityssa. Siiri käy siis agilityn alkeiskurssia koirakoulu Y:ssä kerran viikossa. Nyt oli vuorossa toinen harjoituskerta, jonka ohjelmana oli keinuun tutustuminen yksi koirakko kerrallaan. Yhden koirakon ollessa kouluttajan kanssa keinumassa muut harjoittelivat itsenäisesti muita esteitä, ja siinä se kolme varttia menikin, että hujahti. Hyvää kurssikerrassa oli se, että tekemistä kaikille kertyi runsaasti. Henkilökohtaista palautetta ei sen sijaan keinua lukuunottamatta oikeastaan saanut.

Siiri tykkäsi tekemisestä selvästi, ja otti siskoon kontaktia paljon paremmin, kuin olisin kuvitellut. Totta puhuen olin kuvitellut, että noin mielenkiintoisessa ympäristössä sisko joutuisi kirjaimellisesti raahaamaan Sirpukkaa perässään. Olin kuitenkin väärässä, ja hyvä niin. Treenin jälkeen Siiri rauhoittui nopeasti autoon väsyneen mutta tyytyväisen oloisena. Muutos viime kertaan oli kuulemma suuri: silloinkin Siiri oli innoissaan mutta myös melkoisen arka. Viime viikolla se mm pelkäsi ääniä, jotka syntyivät, kun toiset koirat suorittivat esteitä. Kesällä sisko ja Siiri luultavasti jatkavat agilityhajoituksia tutun kouluttajan ohjauksessa Länsi-Uudellamaalla.

Myyn silloin tällöin työkseni Veikkauksen tuotteita, ja olin kenties kuunnellut liian kauan omaa "Nyt Viking Lotossa jättipotti"-mantraani, sillä päädyin itsekin ostamaan rivin Viikkaria, vaikka yleensä en pelaa mitään rahapelejä. Käytinkin sitten melkein kokonaisen iltapäivän haaveillen, mitä tekisin, jos voittaisin miljoonan. (Päävoittohan oli 11 miljoonaa, mutta halusin olla realistinen.) Hämmästyksekseni tulin siihen tulokseen, että en muuttaisi kovinkaan paljoa. Taidan olla aika onnekas, jos elän nyt sellaista arkea, että miljoona euroa ei muuttaisi sitä? Okei, totta kai ostaisin itselleni auton ja asunnon, mutta nekin (uskoisin) hankkivani terveen järjen rajoissa. Palatsin sijasta voisin kuvitella hankkivani pienen, saunallisen ja parvekkeellisen kaksion Tapiolasta, ja autonkin pitäisi olla niin pieni, että pystyn peruuttamaan sen vanhempieni kotipihasta. Lisäksi ottaisin itselleni vaatimattoman parinkymmenen tonnin opintolainan, jolla rahoittaisin lopun opiskeluaikana. Loput rahat menisivät säästöön ja lähipiirin lahjomiseen. ...Tottahan tuo olisi mieletöntä luksusta, mutta tarkoitan sitä, että vaikka voittaisinkin miljoonan, en muuttaisi tai varmaan edes matkustaisi Hawaijille, enkä varsinkaan ostaisi Casinoa. Nykyisistä kolmesta työpaikastanikin luopuisin vain yhdestä. Mun on hyvä näin. :) Ainoa todellinen ylellisyys, johon törsäisin, olisi siivoja. Jokainen, joka on joskus käynyt mun luona joko täällä Vantaalla tai vanhempieni luona Kirkkonummella, tietää kyllä miksi...