Niin, blogin pitämiseen vissiin kuuluu aika olennaisesti se, että sitä päivittää joskus?

Nojoo. Käytiin mökillä. Kerättiin sieniä.

Yllä ylpeä sienikoira vartioimassa saalistaan (tai osaa siitä...), alla lapset välitunnilla sienten poimimisen ja putsaamisen välillä.

 

Sienien jälkeen hauskin juttu reissulla oli VESI. Snögö on aikaisemminkin osoittanut kiinnostusta kaloja kohtaan, mutta uimaan sitä ei ole saanut kirveelläkään... (Siiri sen sijaan pitää uimisesta ja näyttää itseasiassa polskiessaan ihan saukolta - edes joiltain osin rotumääritelmän mukainen koira, siis...) Joka tapauksessa. Joka tapauksessa. Kesäkuumalla luonnonvedet eivät kiinnostaneet Snögeliä, mutta nyt kun vesi on (mun mielestä) hengenvaarallisen kylmää, se on koko ajan kiskomassa pää viidentenä jalkana rantaan. Uimaan se ei edelleenkään halua, mutta jääkylmässä vedessä kahlaaminen tuntuu olevan ihan mielettömän nautinnollista. Välillä se katsoo minua odottaen, että heittäisin sille jotain haettavaa. Joskun en kuitenkaan mitään heitä, se kahlaa takaisin rantakaislikkoon ja "noutaa" milloin mitäkin aarteita. Tähän mennessä käsiini on toimitettu mm. käpyjä, keppejä, pudonneita lehtiä, pari sylillistä vesiheinää ja merilevää - ja yksi meduusa.

Ei-niin-kiva puoli innokkaassa kahlaajassa on tietenkin se kuran määrä. Se, joka sanoi, että villakoira on kiva kun siitä ei lähde karvaa eikä se siksi sotke ollenkaan, ei varmaan koskaan vienyt koiraansa ulos...

Snögön innostuksesta innostuneena päätin opettaa ensi kesänä vedestänoutavan lintukoirani uimaan. (Jos siis aurinko paistaa koko kesän ja järvivesi on vähintään +30C.)