Perjantaina harjoiteltiin trimmausta. Ajelin yhdeksäksi Latokaskeen pesemään Snögön. Sen jälkeen, Yaelin trimmatessa Snögöä, oli seuraavan uhrini eli Niinan vuoro. Niinan kanssa oli mukava touhuta. Snögöön verrattuna se seisoi kun patsas, ja lisäksi sen turkin laatu (ja pituus;)) olivat sellaiset, että minun oli helppo käsitellä sitä. Seuraavaksi nostin Niinan trimmauspöydälle, ja tunnin mittainen, hikinen ja tuskainen ähellys saattoi alkaa. Kun olin valmis (=kun aika loppui), Niinan takapuoli muistutti perunapeltoa enemmäin kuin todennäköisesti koskaan. Erittäin taidokas suoritus, siis. Erityisesti kun ottaa huomioon, että karvaa Niinasta ei ollut irronnut juuri nimeksikään...

No, trimmaamista ei kai voi oppia muuten kuin trimmaamalla. Me siis jatkamme harjoituksia. ...Osaisiko joku muuten vinkata lähiaikoina pk-seudulla pdettävää trimmauskurssia?

***

Lauantaina oli siskon lakkiaiset ja veljen peruskoulun päättärit, jee! Vieraita oli... no, runsaasti. Onneksi sää oli hyvä joten lapset ja koirat (ja aikuisetkin) saivat temmeltää vapaasti pihalla. Kahdella tarjoilijana toimineella kaverillani oli hikinen urakka, kiitos heille. :)

Kuvassa juhlien pukumuotia. Vasemmalla minä ja Yael. Ainakin meikäläisen asennosta huomaa, etten ole viime aikoina pahemmin mekossa esiintynyt... Vieressä kaksi muuta vierasta, ja oikeassa alakulmassa juhlien karvaisin vieras, Rousku. Koirat käyttäytyivät juhlien ajan (hämmästyttävän) hyvin ja rauhallisesti (koirankynsien repimien sukkahousujen lukumäärä: nolla), mitä nyt Rousku ja Siiri kävivät pientä keskustelua reviiriensä rajoista.

Broidi bändeineen esiintyi kahteen otteeseen, ja kummallakin kertaa listalla oliParanoid. Pojat olivat mielettömän hyviä. Veljen skittasoolot olivat sitä luokkaa, että mun oli välillä tarkistettava, että se todella on mun veli, joka soittaa niin hyvin... Olen todella ylpeä, sillä laulukokeen arvosanalla 6 olen perheen toiseksi musikaalisin. (Vanhempamme vakuuttavat, että veli ei ole adoptoitu, mutta synnytyslaitoksella sattuneen sekaannuksen mahdollisuutta emme ole vielä täysin sulkeneet pois.)

Onnea siskolle, velille, rakkaalle ystävälleni joka myös pokkasi lakin 5.6.2010 ja kaikille muillekin koulunsa päättäneille. :)

***

Pullollinen mustaa petsilkiä on tehnyt mystisen katoamistempun luultavasti jonnekin Kimin auton syövereihin. Näin ollen en voinut pestä Snögöä ja minulle jäi hetki aikaa mutustella voileipäkakun jämiä, juoda kahvia ja selailla sunnuntaihesaria. Yleensä luen hesarista huolella vain urheilu- ja mielipideosat, mutta tällä kertaa bongasin mielenkiintoisen jutun koirista helsinkiläisillä terasseilla.

Oikeastaan mua ei pahemmin helsinkiläiset terassit kiinnosta, mutta satuin joitakin viikkoja sitten pyörähtämään tässäkin jutussa mainitulla Cafe Lasipalatsin terassilla, josta meidät käännytettiin nimenomaan Eviran määräyksiin vedoten. Kuten artikkelissa todetaan, Evira tai laki nimenomaan ei kiellä koirien viemistä terassille. Eri asia tietenkin on, millä perusteella kukin haluaa asiakkaansa valita. Osalla testatuista terasseista koirat olivat tervetulleita, osalla vähän vähemmän tervetulleita vieraita. Osaan olivat tervetulleita vain pienet koirat, osaan eivät nekään. Oli peruste mikä hyvänsä, olemassa olemattomiin säädöksiin ei silti pidä vedota.

No, olivat säännöt ja kahvilayrittäjien mielipiteet¨mitähyvänsä, mun mielestä (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) koiran paikka ei ole terassilla - ei meidän ihmisten, vaan ihan koiran itsensä takia.

Jäätyäni pureskelemaan päivän uutisia olin taas myöhästyä - tällä kertaa Konalassa järjestetystä match showsta. "Onneksi" paikalla oli kuitenkin niin paljon koiria, että myöhästymisen sijasta sain asettua parinkymmenmetrisen ilmoittautumisjonon hännille. Hälinä oli kova, ja ensimmäinen tappelu meinasi syntyä jo jonottaessa, kun takanani olleet kaksi belgiä "tekivät tuttavuutta" pienen japaninpystykorvan kanssa. Taas nähtiin, että tällaisissa tapahtumissa pieni koira on hyvä pitää häkissä turvassa. Onneksi Snögö odotti tuossa vaiheessa autossa.

Ilmottautumisen jälkeen nappasin Snögön olkapäälleni (pitäisköhän hankkia ne rattaat?!), ja etsin meille turvallisen leiriytymispaikan puolituttujen villakoiraihmisten vierestä. Hetken mielenhäiriössä olin ilmoittanut Snögön sekä pentuihin, että pieniin aikuisiin, joten tekemistä riitti. Pennuissa Snögö sai sinisen nauhan, tuomari moitti sitä arkuudesta. Sinisten kehässä Snögö päästi isot pissat keskelle kehää. Enempää ei varmaan tarvitse kertoa.

Aikuisten kehässä Snögö oli sitä mieltä, että palkkaa ei tippunut tarpeeksi nopeasti, joten peppu tippui maahan pari kertaa turhan usein. Tuomari oli kuitenkin ihastunut sen iloiseen esiintymiseen... Punainen  nauha.

Punaisten kehässä Snögö taas "muisti" mikä oli homman nimi, ja seisoi jaravasi häntä iloisesti heiluen. Jos palkkaa ei tippunut tarpeeksi nopeasti, se korjasi itse takajalkojen asentoa. Mikä nerokas koira:) Tuloksena punaisten 1. sija.

(Yritin napata kuvan Snögön kauniista profiilista ja "top-knotista". Auringon valo taittuu aika jänskästi pään karvoista. :s)

BIS-kehää sai odottaa ja odottaa... Pelkästään pentuja oli yli 50, joten voitte kuvitella, että eräissä kehissä meni kohtalaisen kauan. Onneksi järjestäjät nopeuttivat kisan etenemistä siirtämällä koiria kehistä jo päättyneisiin kehiin toisten tuomareiden arvosteltaviksi. Kelloohitti kolmen, ja kehät vain jatkuivat... Meidän oli ehdittävä 15:45 mennessä Munkkaan seuraavan kisan rataantutustumiseen, mutta päätin, että emme lähtisi hetkeäkään ennen kuin oli pakko. Lopulta BIS-kehä alkoi, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Snögö oli onnettoman väsynyt, mutta toisin kuin aiemmilla kerroilla, joilla se oli ollut väsynyt, se kuitenkin seisoi. Ryhti sillä oli kuin keitetyllä makaronilla, mutta olipa kuitenkin. Ja mikä parasta, se heilutti häntäänsä. Tuloksena Best In Show ja isot kehut koiran hienosta esiintymisestä.

Itseni, koirani, omien kamojeni, koiran kamojen, 20 kymmenen koiranruokakilon ja muiden palkintojen pakkaaminen parkkipaikan toisessa päässä olevaan autoon vei yhdeltä ihmiseltä jonkun hetken. Saavuimme Munkkaan 15:40, eli meillä jäi ruhtinaalliset viisi minuuttia aikaa juosta kisapaikalle ja ilmoittautua. Yael selitti mulle jokaisen kyltin kädestä pitäen ja lisäksi meillä oli rutkasti aikaa rataantutustumiseen, mutta niin vain mä kipitin parin kyltin ohi ja unohdin joka toisen merkityksen. No, yhdellä kyltillä Snögö meni maahan ja pysyi siinä kun kiersin sen ympäri, juuri niin kuin pitikin. Snögön oli pitkään vaikea pysyä paikallaan jos mä lähdin mihinkään muuhun suuntaan kuin suoraan eteenpäin, joten olin todella iloinen, että ainoa onnistunut liike oli juuri tämä.

Rally-tokodebyytimme perusteella sanoisin, että harjoiteltavaa riittää. Seuraavat kisat on jo kahden viikon päästä, sitä seuraavat luultavasti vasta syksyllä. Läksyksi:Älä unohda, että koirasi on juuri ollut kolmessa eri kisassa ja kolme tuntia koiravilinässä kuumassa auringonpaisteessa. Älä unohda, että saat palkata, kehua ja houkutella nameilla niin paljon kuin haluat.