Oi. Ja pakko vielä kommentoida. (Näin sitä käytetään aikaa "tehokkaasti"... t. Anna, jolla ei ilmeisesti ole seuraavana(kaan) yönä aikaa nukkua)
Lähipiirissäni velloo (tarttuva!) pentukuume. Yksi jos toinenkin ystävä, kaveri ja tuttu on ottamassa tai juuri ottanut koiran. Muutaman kanssa olen käynyt pitkiä, mielenkiintoisia ja välillä raskaitakin keskusteluja, joissa olen yrittänyt selittää omia, vielä kovin vajavaisia, käsityksiäni seka- ja puhdasrotuisuudesta, Kennelliiton roolista, rekisteröinnin merkityksestä, kasvattajien motiiveista ja etiikasta... Täytyy sanoa, että keskustelut vielä muakin uudempien harrastajien kanssa ovat olleet mielettömän antoisia. Luulin noviisina katselevani "rotukiihkoilua" (ja monta muutakin asiaa) ulkopuolisen kriittisin silmin, mutta näköjään sitä sokeutuu nopeasti, ja alkaa ottaa kummallisiakin asioita annettuina totuuksina...
Pari mielenkiintoista artikkelia aihetta pohdiskeleville:
1) mm. Hesari ja Turun sanomat uutisoivat hiljattain, että suosittu koirarotu halutaan lakkauttaa.
Sairaiden koirien käyttämistä jalostukseen argumentoidaan silloin tällöin sillä, että eihän perinnöllistä sairautta sairastavia ihmisiäkään kielletä lisääntymästä. Niinpä niin. Ihmisiä ja koiria ei kuitenkaan tässä asiassa mielestäni voi verrata toisiinsa, sillä ihmiset - toisin kuin koirat - lisääntyvät vapaasti. Ihmisiä on maailmassa n. 6 miljardia, ja suurimmalla osalla heistä on mahdollisuus valita itse kumppaninsa. Yksi koirarotu saattaa käsittää esimerkiksi muutaman tuhatta koiraa, ja vain hyvin harvaa niistä käytetään jalostukseen - vielä harvemmat niistä valitsevat itse "kumppaninsa" eli lisääntyvät vapaasti. Kun siis vain hyvin pieni prosentti populaatiosta siirtää geenejä eteenpäin, geenipooli kapenee, ja mahdollisuus sairauksien "kertymiseen" kasvaa.
Toisaalta en kuitenkaan varsinaisesti ymmärrä, mitä rodun lopettaminen auttaisi? Ja miten se edes onnistuisi? Eikö cavalierien ja kingcharlesien "lakkauttaminen" johtaisi mitä todennäköisimmin massiivisiin pimeisiin markkoinoihin, jotka nekään tuskin tekisivät kovin hyvää rodun terveystilanteelle?
Luulisi, että rotujen auttamiseen löytyisi parempiakin keinoja. Miten olisi rotuunotto geenipoolin laajentamiseksi? Rotumääritelmämuutokset rakenteellisten vikojen ehkäisemiseksi?
ja sitten toinen artikkeli:
2) tutkija Katriina Tiira esittää, että sekarotuinen on aina rotukoiraa terveempi
Artikkeli oli mielenkiintoinen. Geenipoolin laajenemisesta seuraava elinvoimaisuuden lisääntyminen kuulostaa loogiselta. Samoin oli mielenkiintoista lukea, että "Yleensiä sairausgeenit ovat kuitenkin roduissa omanlaisiaan, vaikka lopputuloksena on sama sairaus." (Jälkimmäistä Anna the geenibiologi ei jostain kumman syystä tiennytkään...)
Toisaalta mua jäi vaivaamaan kysymys, että eivät kai kaikki perinnölliset sairaudet ole resessiivisesti periytyviä? Eli tarvitseeko molemmilla vanhemmilla aina olla sairaus X, jotta pennutkin sairastuvat? Eikö ole yhtälailla mahdollista, että jos yhdistää syöpäsairaan bernin ja epileptisen villakoiran (anteeksi stereotypioiminen, en halua mustamaalata yhtään rotua, mullakin on hei villakoira!), niin saa syöpää JA epilepsiaa sairastavan villakoiramixin (en tykkää yhtään ilmaisusta -mix)? Maallikkona näin kuvittelisi tapahtuman ainakin rakenteellisten ongelmien osalta: Jos yhdistät mäyräkoiran ja ranskanbulldogin, niin eikö ole ihan yhtä todennäköistä että saat terveselkäisen ja -kuonoisen koiran, kuin että pennusta tulee sekä brakekyfaalinen että selkäsairas (ANTEEKSI TAAS karrikointi)?
Selittäiskö joku paremmin tietävä mulle näistä asioita?:)
Jajaja. Lopuksi vielä iiiiihana linkki kaikille pennun ottamista suunnitteleville:
(En ole mikään Cesar miten-ikinä-sen-sukunimi-kirjoitetaankaan-joku-Meal dflas kfjk-fani, mulle tää toi mieleen lähinnä yläasteaikaiset pelotteluvalistusvideot... Muttamutta. Asia on tärkeä, yhtä kaikki.)
Kommentit