Olen syöttänyt Snögölle ohjeiden mukaisesti Joseran kuivamuonaa. Aluksi lisäsin joukkoon kyytipojaksi vähän raejuustoa tai Cesarin säilykkeitä, mutta neidin opittua sisäsiistiksi jätin ne pois. Siitä saakka on Snögöllä on ollut vuorokauden ympäri tarjolla kuivamuonaa, johon olen aamuisin lisännyt hyppysellisen PlagueOff-jauhetta.

Runsas vuosi sitten Snögön paino vakiintui 4,2 kiloon. Sen jälkeen en ole seurannut painoa kovin ahkerasti, koska ruoka maistuu ja Snögö on ollut terve ja reipas eikä mitään silminnähtävää tai käsinkosketeltavaa muutosta ole tapahtunut (tai sitten ihan vaan, koska en omista vaakaa...).

Ensimmäisellä ultrakäynnillä Snögön painoksi mitattiin 4,1. Viikkoa myöhemmin painoa oli 4,0. Hups. Eläinlääkäri suositteli siirtymistä penturuokaan. Koska Joseran ruokia saa (mun tietääkseni) vain harvoista paikoista, päätin sinä iltana hakea lähikaupasta Cesaria ensiavuksi. Muttamutta. Cesarin säilykket olivat päässeet loppumaan. Fiksuna tyttönä ajattelin, että ostan sen sijaan toista, vähän halvempaa säilykettä. Eihän yksi ilta mitään merkitse, eihän? VIRHE. Seuraavana päivänä puolilta päivin alkoi sotkeminen, joka jatkui pitkälle seuraavaan iltaan... Ripulipyllyä pestessäni (kaikki pitkäkarvaisten rotujen omistajat varmaan tietävät, miten ihanaa on kun koiralla on vatsa sekaisin ja karvat sokeentuvat...) taisin ajatella jotain sen suuntaista, kuin että en ikinä halua lapsia.

Mitä tästä opimme? KUUNTELE ja USKO, kun sinua kymmenen vuotta pidempään harrastanut henkilö neuvoo jotakin. On ehkä mahdollista, että hän tietää mistä puhuu. ;)

Vahingosta viisastuneena syötän Snögölle nyt em. Joseran penturuokaa, Cesaria ja Nutrolin puppya. Vatsa toimii taas, ja paino on lähtenyt "hienoiseen" nousuun. Viisi päivää tuon alimman mittauksen jälkeen punnitsin Snögön painoksi 4,4, ja nyt taas viisi päivää myöhemmin lukema on jo 4,9! Mun mielestä Snögö ei ole lihonut ollenkaan (tunnustelen sen kylkiluita muutaman tunnin välein, koska en millään jaksa uskoa vaa'an näyttämiä lukemia), mutta vatsa sen sijaan... no,  se muistuttaa rantapalloa. Se on kasvanut silmissä. Snögön liikkumisestakin on tullut huomattavasti kömpelömpää. Lisäksi se nukkuu nykyisin melkein pelkästään kyljellään, mitä se ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. (Eipä mustakaan kyllä tuntuisi kivalta nukkua omien vauvojen - jotka kaikesta päätellen aikovat syntyä täysikasvuisina - päällä.)

Kaiken kaikkiaan Snögö käyttäytyy just niin, kuin voisin itsekin raskaana kuvitella käyttäytyväni (itsehän en siis inhimillistä koiraani!): uni ja ruoka maistuvat, se on vuorotellen tosi hellyydenkipeä (okei, se on aina) ja tosi äkäinen (se murahti Siirille, joka yritti viedän sen luun!) ja jemmailee ruokaa (sitä mä en ehkä tekisi?). Sitäpaitsi sillä on outoja mielihaluja, muahahahhaaa. Aiemmin se ei ole huolinut edes lattialle pudonnutta lihaa, mutta nyt se imuroi sisäänsä perunankuoret ja mansikatkin....

(Oikeasti en siis ole sotkuinen ihminen tai pudottele juttuja lattialle kokkaillessani.... Onneksi mulla on siivooja.)